toikkaroida
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
toikkaroida (62) (taivutus[luo])[1]
- hoiperrella, hoippua; kulkea arvaamattomasti
- toikkaroida liikenteessä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪oi̯kːɑˌroi̯dɑˣ/
- tavutus: toik‧ka‧roi‧da
Etymologia[muokkaa]
Samasta ojollaan olemista ilmaisevasta vartalosta on muodostettu myös sanat tojottaa, toikottaa ja yksitoikkoinen.[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: toikkarointi
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toikkaroida Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 62
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana yksitoikkoinen.