vuodenaika

Suomi

Substantiivi

vuodenaika (50)

1. jokin vuoden neljästä jaksosta, jotka astronomisesti alkavat päivänseisauksesta tai -tasauksesta; talvi, kevät, kesä tai syksy

   Minusta kesä on mukavin vuodenaika.

2. jonkin ajanjakso vuoden kuluessa

   Ei tähän vuodenaikaan yleensä näin kylmää ole.

Etymologia

Yhdyssana sanoista vuosi (genetiivimuoto) ja aika.

Käännökset

neljännes vuodesta

englanti: season espanja: estación f. hollanti: jaargetijde, seizoen n. italia: stagione f. portugali: estação f. ranska: saison f.

ruotsi: säsong saksa: Jahreszeit f. thai: ฤดู tšekki: roční období venäjä: время года viro: aastaaeg

Liittyvät sanat

• vuorokaudenaika, viikonpäivä