vuodenaika

Suomi

Substantiivi

vuodenaika (9-J)

1. vuoden osa, joka perustuu säätilan säännölliseen vaihteluun

   Minusta kesä on mukavin vuodenaika.

   Ei tähän vuodenaikaan yleensä näin kylmää ole.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯denˌɑi̯kɑ/
• tavutus: vuo‧den‧ai‧ka

Etymologia

yhdyssana osista vuosi (genetiivi) ja aika

Käännökset

1. vuoden osa

englanti: season, time of year espanja: estación f. hollanti: jaargetijde, seizoen n. italia: stagione f. portugali: estação f. ranska: saison f. ruotsi: årstid, säsong saksa: Jahreszeit f.

tanska: årstid thai: ฤดู tšekki: roční období turkki: mevsim unkari: évszak venäjä: время года viro: aastaaeg

Liittyvät sanat

• vuosi

Alakäsitteet

• kesä, syksy, talvi, kevät

Yhdyssanat

• vuodenaikamasennus

Aiheesta muualla

• vuodenaika Kielitoimiston sanakirjassa