vise

Katso myös: visé

Englanti

Substantiivi

vise (monikko vises)

1. ruuvipenkki, ruuvipuristin

Norja

Verbi

vis|e -er, -te, -t

1. näyttää, osoittaa
2. refl.: ~ sig näyttäytyä, osoittautua

Ranska

Verbi

vise

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viser
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä viser
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viser
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä viser
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä viser

Viro

Substantiivi

vise

1. heitto