tekomuoto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tekomuoto (1)
- (oikeustiede) rikoksen toteutustapa, jonka vakavuus määritellään tapaukseen juridisesti vaikuttavien (lieventävien tai koventavien) asianhaarojen perusteella, ja jonka mukaan kyseisestä rikoksesta säädetty rangaistusasteikko määräytyy
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ekoˌmuo̯t̪o/
- tavutus: te‧ko‧muo‧to
Etymologia[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
- lievä
- perusmuotoinen
- törkeä
- (epämuodollinen) ylitörkeä