perusmuotoinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
perusmuotoinen (38) (ei vertailuasteita)
- (oikeustiede) (rikoksen tekomuodosta) sellainen, jossa raskauttavat tai lieventävät asianhaarat ovat niin vähäisiä, ettei niitä pidetä merkityksellisinä, tai niitä on kumpiakin siinä määrin yhtä paljon, että ne kumoavat toisensa
- (kielitiede) perusmuodossa oleva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈperusˌmuo̯t̪oi̯nen/
- tavutus: pe‧rus‧muo‧toi‧nen