perua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta peru
    Sana on varhaissuomalaista perua.

Verbi[muokkaa]

perua (52) (taivutus[luo])

  1. kieltää puheensa tai esittämänsä, ottaa sanansa takaisin
  2. peruuttaa jokin (esim. tilaisuus)
  3. kumota jokin (esim. määräys)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperuɑˣ/
  • tavutus: pe‧ru‧a

Käännökset[muokkaa]