kumota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kumota (74) (taivutus[luo])

  1. kaataa kyljelleen tai ympäri
    kumota astia
  2. saattaa pois voimasta, tehdä pätemättömäksi (voimaansaatettu asia)
  3. osoittaa vääräksi, osoittaa paikkansa pitämättömäksi
    Moni tieteen teoria on kumottu ajan saatossa.
  4. (arkikieltä) juoda (erit. alkoholia)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumot̪ɑˣ/
  • tavutus: ku‧mo‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan kumo- vartalosta kumo-- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kumota Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 645 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.