mutta

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

mutta

  1. (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
    Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.

Etymologia[muokkaa]

muu-pronominin yksikön partitiivista, muuta-sanasta[1]

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutta

  1. (puhekieltä) vastaväite
    Ei mitään muttia!

Kambera[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mutta

  1. oksentaa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mutta (1) (yks. määr. muttan, mon. epämäär. muttor, mon. määr. muttorna)

  1. (alatyyliä) naisen sukuelimet

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. 5. muuttamaton laitos 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2: 393–394