maar

Suomi

Partikkeli

maar, mar

1. täytesana, alun perin todellakin, totisesti

   kyllä maar, totta maar

   "Totta maar mennähän yhyres" (Kurikka)

   "Kyllä mar siittä sentäs suvikin tulee, kun kerkiee" (Ikaalinen)

Etymologia

• sana on lyhentynyt nimestä Maria, Maaria tarkoittaen Neitsyt Mariaa [1]

Hollanti

Adverbi

maar

1. mutta
2. vain

   Het was maar een vraag! – Se oli vain kysymys!

Konjunktio

maar

1. mutta

Verbi

maar

1. (taivutusmuoto) maren