muka
 |
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
muka (ei vertailuasteita)
- väittämänsä mukaan; ilmaisee yleensä epäuskoa, vastaväitettä tai ironiaa
- Vastaus oli muka väärin.
- Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmukɑ/
- tavutus: mu‧ka
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. väittämänsä mukaan, ilmaisee yleensä ironiaa, pilaa tai epäuskoa.
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: mukainen, mukava
- adverbit: muassa, mukaan, mukamas, mukana, sitä mukaa
- substantiivit: mukaelma, mukauma
- verbit: mukaantua, mukailla, mukauttaa, mukautua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- muka Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mȕka f. (mon. gen. mȗkā)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /'mûka/, mon. gen. /'mûːkaː/
Taivutus[muokkaa]
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | muka | muke |
| genetiivi | muke | muka |
| datiivi-lokatiivi | muci | mukama |
| akkusatiivi | muku | muke |
| vokatiivi | muko | muke |
| instrumentaali | mukom | mukama |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muka f. (monikko muke)
- (murteellinen) jauho
- Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (jauho) brašno
Serbia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mȕka f. (kyrillinen мука)
Sloveeni[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muka f. (monikko muke)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.