dis

Latina

Substantiivi

dīs

1. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta latina
2. (taivutusmuoto) monikon ablatiivimuoto sanasta latina

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• monikon datiivi ja ablatiivi: deīs, diīs

Ranska

Verbi

dis

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire
4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dire
5. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dire

Ruotsi

Substantiivi

dis -et

1. usva, utu