kukku
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
kukku
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkukːu/
- tavutus: kuk‧ku
Substantiivi[muokkaa]
kukku
- reunojen yli, yli mitan kohoava osa jstk.
- Tämä ei kannata, jos kukut menevät aina maksutta.
- Kukuista seuraa helposti ylikuormamaksu.
Substantiivi[muokkaa]
kukku
- (runollinen) kukunta
- Kuului vielä käen kukku... / miks niin pitkään lehmät ammuu... (Eero Eerola)
- Peippo leivo varpunen ja käen kukku, hei / kai moni mies jo kuuli sen vastaamatta ei – (Kesäyön unelma)
Substantiivi[muokkaa]
kukku
- (arkikieltä) pötypuhe, valhe
- Älä kukkua puhu!
- Koko juttu on täyttä kukkua.
Etymologia[muokkaa]
sanasta hevonkukku << hevonkakka ('hevosen lanta')
Käännökset[muokkaa]
1. pötypuhe
|
|