kukkua
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kukkua
- (taivutusmuoto) partitiivi sanasta kukku
Verbi[muokkaa]
- (onomatopoeettinen, käestä) laulaa
- (onomatopoeettinen) jäljitellä käen ääntelyä
- (puhekieltä) valvoa myöhään
- Hän kukkui myöhään illalla ja nukkui pitkään aamulla.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkukːuɑˣ/
- tavutus: kuk‧ku‧a
Käännökset[muokkaa]
1. laulaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kukkua Kielitoimiston sanakirjassa