keskivokaali
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keskivokaali (6)
- (fonetiikka) vokaali, jota äännettäessä kielen selän rajaama suuväylän kapein kohta on suun keskiosassa: suomen kielessä e ja i, jotka ovat äänteellisesti lähempänä etu- kuin takavokaaleita, mutta ovat vokaalisoinnun suhteen neutraaleja, mikä ilmenee siten, että ne voivat esiintyä kumpienkin yhteydessä, mutta keskenään esiintyessään liittyvät etuvokaaleihin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkeskiˌʋokɑːli/
- tavutus: kes‧ki‧vo‧kaa‧li
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. fonetiikka
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Antti Iivonen, Mari Horppila, Miika Heikkonen ja Olli Rissanen: Keskivokaali (central vowel) Fonetiikan perussanasto. 2000. Helsinki: Helsingin yliopisto. Fonetiikan laitos. Viitattu 18.12.2017.