kajahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kajahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi
- Laulu kajahti ilmoille.
- (arkikieltä) menettää järkensä
- (arkikieltä) menettää malttinsa, raivostua
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkɑjɑhtɑː]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: ka‧jah‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kajahtaa Kielitoimiston sanakirjassa