kuulua

[muokkaa] Suomi

kuulua (52) (taivutus)

kantautua jonnekin asti (äänestä), olla kuultavissa

Huutosi kuului tänne saakka.

Ääni kuului hädin tuskin.
jokin on yleisesti tiedossa

Hän kuuluu olevan rikas.
sanotaan ihmisten voinnista, kuulumisista

Mitä kuuluu? - Kiitos, minulle kuuluu hyvää.

Hänestä ei ole kuulunut mitään.
olla tärkeää jollekin henkilölle, olla jotakuta koskeva asia

Se ei kuulu sinulle.
liittyä johonkin, olla ominaista johonkin; olla osa jotakin ryhmää

Ehkä tuo kuuluu uhmaikään.

Portugali kuuluu romaanisiin kieliin.

Kuulun paikallisen vapaapalokuntaan.

Perheeseen kuuluu isä Iikka, äiti Heidi, Helmi 2 v. ja pojat Viljami ja Valtteri.
olla jonkun omistuksessa

Kenelle tuo kirja kuuluu?
pitää, täytyä; pitää tehdä, pitää olla

Se kuuluu tehdä näin.

Tämän kuuluu olla tuolla.

Kuinka kauan kananmunia kuuluu keittää?

Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.

äänestä

3. olla jnk omistuksessa

3. olla tärkeää

5. olla osa ryhmää