kuulua

Suomi

Verbi

kuulua (52) (taivutus)

1. kantautua jnnek asti (äänestä), olla korvin kuultavissa

   Huutosi kuului tänne saakka.

   Ääni kuului hädin tuskin.

2. ~ (all.) olla jkn omistuksessa

   Kenelle tuo kirja kuuluu?

3. ~ akt. part. pr. y. gen.: ilmaisee, että lauseen tekijän tekeminen on yleisessä tiedossa

   Hän kuuluu olevan rikas.

4. ~ (all.) olla merkityksellistä jklle, koskea jkta

   Se ei kuulu sinulle.

5. ~ (ill.) liittyä jhk, olla ominaista jllek; olla osa jtak

   Ehkä tuo kuuluu uhmaikään.

   Portugali kuuluu romaanisiin kieliin.

   Kuulun paikallisen vapaapalokuntaan.

   Perheeseen kuuluu isä Iikka, äiti Heidi, Helmi 2 v. ja pojat Viljami ja Valtteri.

6. (yksipersoonainen) ~ inf. pitää, täytyä

   Sinun kuuluu tehdä se näin.

   Tämän kuuluu olla tuolla.

   Kuinka kauan kananmunia kuuluu keittää?

7. sanotaan ihmisten voinnista, kuulumisista

   Mitä kuuluu? - Kiitos, minulle kuuluu hyvää.

   Hänestä ei ole kuulunut mitään.

Etymologia

passiivijohdos verbistä kuulla

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kuuluvuus

Käännökset

1. olla korvin aistittavissa

englanti: to be heard, to be audible

espanja: escucharse

2. olla jnk omistuksessa

englanti: to belong (to)

3. rakenne, joka ilmaisee asian olevan yleisessä tiedossa

4. olla merkityksellistä jklle

englanti: to concern ranska: regarder

5. olla osa jtak

englanti: belong (to)

ruotsi: höra (under)

6. pitää, täytyä

7. sanotaan ihmisten voinnista