erottua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erottua (52-C) (taivutus[luo])
- tulla tai mennä eroon jostakin; tulla esille, ajautua erilleen jostakin; erota, saostua
- Kahvista erottuva sokeri 'Kahvista esille tullut sokeri'
- olla esillä niin, että sen voi havaita asteilla; näkyä, kuulua
- Äänet alkoivat erottua selkeämmin. 'Äänet alkoivat kuulua selkeämmin.'
- olla erilainen, poiketa normaaliarvosta, erottautua
- Lapset eivät saaneet mitenkään erottua muista ihmisistä. 'Lapset eivät saaneet olla erilaisia kuin muut ihmiset.'
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈerot̪ˌt̪uɑˣ/, ['e̞.ro̞t̪.ˌt̪u.ɑ̝ˣ]
- tavutus: e‧rot‧tu‧a
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. tulla tai mennä eroon
|
3. olla erilainen, poiketa normaaliarvosta
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erottua Kielitoimiston sanakirjassa