zon

Hollanti

Substantiivi

zon m./f. (monikko zonnen)

1. aurinko

Ääntäminen

• IPA: /zɔn/

Etymologia

• samanmerkityksisestä keskihollannin sanasta sonne

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• hoogtezon

Verbi

zon

1. indikatiivin yksikön imperfekti verbistä zinnen

Verbi

zon

1. indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä zonnen
2. (käänteisessä sanajärjestyksessä) indikatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä zonnen
3. imperatiivimuoto verbistä zonnen

Malaiji

Substantiivi

zon

1. vyöhyke

Ääntäminen

• IPA: /zon/

Etymologia

• samanmerkityksisestä englannin sanasta zone

Puola

Substantiivi

zon

1. monikon genetiivi sanasta zona

Ruotsi

Substantiivi

zon yl. (3) (yks. määr. zonen[luo], mon. epämäär. zoner[luo], mon. määr. zonerna[luo])

1. vyöhyke

Ääntäminen

• IPA: /suːn/

Etymologia

• samanmerkityksisestä ranskan sanasta zone