ynnä
Suomi[muokkaa]
Konjunktio[muokkaa]
ynnä
- (vanhahtava) ja
- ynnä muuta sellaista
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈynːæ/
- tavutus: yn‧nä
Etymologia[muokkaa]
Alun perin yksi-sanan essiivimuoto (< *yk(t)nä)[1]. Merkitys on siten ollut ’yhdessä’.[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ynnä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
ynnä
- plus (yhteenlaskuoperaattori)
- neljä ynnä viisi on yhdeksän
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: ynnätä
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ynnä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 391. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 51-52