widerlegte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
widerlegte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä widerlegen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä widerlegen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä widerlegen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä widerlegen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)