widerlegen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. widerlegst
ind. prees. y. 3. p. widerlegt
ind. imperf. y. 3. p. widerlegte
part. perf. widerlegt
apuverbi haben

widerlegen

  1. kumota (väite), osoittaa perättömäksi, torjua

Etymologia[muokkaa]

wider- + legen