väsymys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]väsymys (39)
- väsyminen, väsyneisyys, väsyneisyyden tunne
- Väsymys on sangen yleistä, ja yleisimmin siihen löytyy syy väsyneen henkilön elintavoista tai elämäntilanteesta: liian lyhyet yöunet, liikunnan puute, runsas alkoholin käyttö, ylenmääräinen rasittuneisuus tai työuupumus.
- Hän joutuisi muiden mukana metsätöihin, missä jotkut vangit kaatuivat silkasta väsymyksestä eivätkä enää koskaan nousseet.
- Usein työuupumus ilmenee väsymyksenä, kyynistymisenä ja tunteiden hallintaan liittyvinä haasteina. (hs.fi, 27.2.2023)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋæsymys/
- tavutus: vä‧sy‧mys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väsymys | väsymykset |
| genetiivi | väsymyksen | väsymysten väsymyksien |
| partitiivi | väsymystä | väsymyksiä |
| akkusatiivi | väsymys; väsymyksen |
väsymykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väsymyksessä | väsymyksissä |
| elatiivi | väsymyksestä | väsymyksistä |
| illatiivi | väsymykseen | väsymyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väsymyksellä | väsymyksillä |
| ablatiivi | väsymykseltä | väsymyksiltä |
| allatiivi | väsymykselle | väsymyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väsymyksenä | väsymyksinä |
| translatiivi | väsymykseksi | väsymyksiksi |
| abessiivi | väsymyksettä | väsymyksittä |
| instruktiivi | – | väsymyksin |
| komitatiivi | – | väsymyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väsymykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väsymys- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]kevätväsymys, matkaväsymys, sotaväsymys, taisteluväsymys, työväsymys, väsymyskohtaus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- väsymys Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1009 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa