ultimo

Katso myös: ultimó, último

Espanja

Verbi

ultimo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ultimar

Italia

Adjektiivi

ultimo m., ultima f.[luo] (monikko ultimi m.[luo], ultime f.[luo])

1. viimeinen

Latina

Adjektiivi

ultimō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta ultimus
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta ultimus
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta ultimus
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta ultimus