ulkona
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
ulkona (komparatiivi ulompana, superlatiivi uloimpana)
- jonkin ulkopuolella, ei sisällä
- Koiran kieli roikkui ulkona.
- (puhekieltä) olla tietämätön puheena olevasta asiasta
- En tiedä mistä puhutte, olen aivan ulkona.
- (urheilu) pelialueen rajan ulkopuolella
- Syöttö oli ulkona.
- Viimeinen lyönti on ulkona ― laiton lyönti ja palo.
- ulkoilmassa
- Ulkona on monin verroin hauskempi pyöräillä, kuin polkea korvikkeena olevalla kuntopyörällä.
- poissa omasta kodista
- Pyhänä käymme ulkona syömässä.
- Vaimo käy tyttöjen kanssa ulkona.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈulkonɑ/
- tavutus: ul‧ko‧na
Huomautukset[muokkaa]
Sanaa käytetään osana seuraavaa tulo-, olo- ja erosijasarjaa:
| →○ | ulos |
|---|---|
| ○ | ulkona |
| ○→ | ulkoa |
Etymologia[muokkaa]
Lokatiivi sanasta ulko-: ulko- + -na
Käännökset[muokkaa]
4. ulkoilmassa
|
Ks. ulkoilmassa |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ulkona Kielitoimiston sanakirjassa