ulkoa
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
ulkoa (komparatiivi ulompaa, superlatiivi uloimpaa)
- jonkin tilan ulkopuolelta; ulkoa käsin; sisään rakennukseen
- Ulkoa kuuluu suden ulvontaa.
- Ovi oli lukittu ulkoa.
- Tulin juuri ulkoa. Siellä on hirmuinen myräkkä.
- (osaamisesta, oppimisesta, opettelemisesta) muistaa ilman apuvälineitä, ulkomuistista
- Opettelin ulkoa kaikkien maailman maiden pääkaupungit.
- Osaan 1–10:n kertotaulut ulkoa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈulkoɑ/
- tavutus: ul‧ko‧a
Huomautukset[muokkaa]
Sanaa käytetään osana seuraavaa tulo-, olo- ja erosijasarjaa:
→○ | ulos |
---|---|
○ | ulkona |
○→ | ulkoa |
Etymologia[muokkaa]
Separatiivi sanasta ulko-: ulko- + -a
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ulkoa Kielitoimiston sanakirjassa