ulkoa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ulkoa (komparatiivi ulompaa, superlatiivi uloimpaa)

  1. jonkin tilan ulkopuolelta; ulkoa käsin; sisään rakennukseen
    Ulkoa kuuluu suden ulvontaa.
    Ovi oli lukittu ulkoa.
    Tulin juuri ulkoa. Siellä on hirmuinen myräkkä.
  2. (osaamisesta, oppimisesta, opettelemisesta) muistaa ilman apuvälineitä, ulkomuistista
    Opettelin ulkoa kaikkien maailman maiden pääkaupungit.
    Osaan 1–10:n kertotaulut ulkoa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulkoɑ/
  • tavutus: ul‧ko‧a

Huomautukset[muokkaa]

Sanaa käytetään osana seuraavaa tulo-, olo- ja erosijasarjaa:

→○ ulos
ulkona
○→ ulkoa

Etymologia[muokkaa]

Separatiivi sanasta ulko-: ulko- + -a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ulkoapäin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ulkoa Kielitoimiston sanakirjassa