uinua

Suomi

Verbi

uinua (52) (taivutus[luo])

1. nukkua (yleensä kevyesti)
2. (kuvaannollisesti) olla piilossa

   uinuva kapina

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯nuɑˣ/
• tavutus: ui‧nu‧a

Käännökset

1. nukkua (yleensä kevyesti)

ranska: somnoler

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: uinuminen
• verbit: uinahtaa

Aiheesta muualla

• uinua Kielitoimiston sanakirjassa