tupik

Viro

Substantiivi

tupik (gen. tupiku, part. tupikut)

1. umpikuja

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2 (õpik) õpik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tupik	tupikud
genetiivi	tupiku	tupikute
partitiivi	tupikut	tupikuid
illatiivi	tupikusse	tupikutesse tupikuisse
inessiivi	tupikus	tupikutes tupikuis
elatiivi	tupikust	tupikutest tupikuist
allatiivi	tupikule	tupikutele tupikuile
adessiivi	tupikul	tupikutele tupikuil
ablatiivi	tupikult	tupikutelt tupikuilt
translatiivi	tupikuks	tupikuteks tupikuiks
terminatiivi	tupikuni	tupikuteni
essiivi	tupikuna	tupikutena
abessiivi	tupikuta	tupikuteta
komitatiivi	tupikuga	tupikutega

Etymologia

• venäjän sanasta тупик

Huomautus

• viroksi paremmin umbtee, umbtänav