toppuutella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
toppuutella (67-C) (taivutus[luo])
- (frekventatiivinen) toppuuttaa; pyrkiä vähentämään innostusta, odotuksia tms.; jarrutella
- MTK:n valtuuskunnan kokouksessa Stubb toppuutteli kuitenkin nostattamasta liiallisia odotuksia EU-tuen määrästä. (iltalehti.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪opːuːˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: top‧puu‧tel‧la
Käännökset[muokkaa]
1. frekventatiivinen: toppuuttaa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- toppuutella Kielitoimiston sanakirjassa