tok

Ruotsi

Substantiivi

tok yl. (2) (yks. määr. token[luo], mon. epämäär. tokar[luo], mon. määr. tokarna[luo])

1. houkka, hölmö
2. mielipuoli

Serbia

Substantiivi

tȏk m. (kyrillinen ток)

1. virta
2. u toku kuluessa; käynnissä

   Istraga u toku. – Tutkimus on käynnissä.

Ääntäminen

• IPA: /tôːk/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tȏk	tòkovi
genetiivi	tȍka	tòkōvā
datiivi-lokatiivi	tȍkuD tòkuL	tòkovima
akkusatiivi	tȏk	tòkove
vokatiivi	toče	tòkovi
instrumentaali	tȍkom	tòkovima

Substantiivi

tȏk m. (kyrillinen ток)

1. tuppi (miekan)

Ääntäminen

• IPA: /tôːk/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tȏk	tȍkovi
genetiivi	tȍka	tȍkōvā
datiivi-lokatiivi	tȍku	tȍkovima
akkusatiivi	tȏk	tȍkove
vokatiivi	toče	tȍkovi
instrumentaali	tȍkom	tȍkovima

Tšekki

Substantiivi

tok m.

1. virta
2. (fysiikka) vuo