tok

Katso myös: tök

Ruotsi

Substantiivi

tok yl. (2) (yks. määr. token[luo], mon. epämäär. tokar [luo], mon. määr. tokarna [luo])

1. houkka, hölmö
2. mielipuoli

Serbia

Substantiivi

tȏk m. (kyrillinen ток)

1. virta
2. u toku kuluessa; käynnissä

   Istraga u toku. – Tutkimus on käynnissä.

Ääntäminen

• IPA: /tôːk/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tok	tokovi
genetiivi	toka	tokova
datiivi-lokatiivi	toku	tokovima
akkusatiivi	tok	tokove
vokatiivi	toče	tokovi
instrumentaali	tokom	tokovima

Tšekki

Substantiivi

tok m.

1. virta
2. (fysiikka) vuo