toimivaltuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

toimivaltuus (40) (tavallisesti monikossa)

  1. (oikeustiede) viranomaisen tai toimielimen säädökseen tai sääntöihin perustuva oikeus tehdä jotakin
    Tässä laissa säädetään rajavartiolaitokselle kuuluvista tehtävistä ja toimivaltuuksista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪oi̯miˌʋɑlt̪uːs/
  • tavutus: toi‧mi‧val‧tuus

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista toimi ja valtuus

Käännökset[muokkaa]