sureman
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sureman
- (taivutusmuoto) 3. infinitiivin aktiivin instruktiivimuoto verbistä surra
- Oo Susanna, ei pidä sinun sureman, minä kierrän vain Kalifornian ja jälleen palajan. (Yhteinen Susannamme, san. J. Alfred Tanner)
- Hei kuu-ukko, ei pidä sinun sureman. Tämä rakettimme hetkessä valmistuu, ja sen määränpää on Kuu. (Pikkuoravien kuuraketti, san. Sauvo Puhtila)
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta surema (joka on agenttipartisiippi verbistä surra)