stanga

Katso myös: stânga, stänga, stånga

Islanti

Substantiivi

stanga

1. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta stöng

Italia

Substantiivi

stanga f. (monikko stanghe [luo])

1. sauva, puikko
2. varsi
3. (kuvaannollisesti) laiha henkilö

Verbi

stanga

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä stangare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stangare

Muinaisruotsi

Verbi

stanga

1. puskea, töytäistä päällään