stanga

Wikisanakirjasta
Katso myös: stânga, stänga, stånga

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

stanga

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta stöng

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

stanga f. (monikko stanghe [luo])

  1. sauva, puikko
  2. varsi
  3. (kuvaannollisesti) laiha henkilö

Verbi[muokkaa]

stanga

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä stangare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stangare

Muinaisruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

stanga

  1. puskea, töytäistä päällään