puikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puikko (1-A)

  1. pitkänomainen kappale, tikku, ohut kapula
    jääpuikko, jäätelöpuikko, tahtipuikko, vanupuikko, hitsauspuikko
  2. syömäpuikko
    syödä puikoilla
  3. kutomisessa käytettävä väline
    pujota puikko silmukkaan
  4. (urheilu, monikossa) jalat; puikoista = jalkojen välistä
    Taidokas ohjaus sujahti puikoista sisään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpui̯kːo/
  • tavutus: puik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puikko puikot
genetiivi puikon puikkojen
partitiivi puikkoa puikkoja
akkusatiivi puikko;
puikon
puikot
sisäpaikallissijat
inessiivi puikossa puikoissa
elatiivi puikosta puikoista
illatiivi puikkoon puikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puikolla puikoilla
ablatiivi puikolta puikoilta
allatiivi puikolle puikoille
muut sijamuodot
essiivi puikkona puikkoina
translatiivi puikoksi puikoiksi
abessiivi puikotta puikoitta
instruktiivi puikoin
komitatiivi puikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puiko-
vahva vartalo puikko-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

emätinpuikko, hitsauspuikko, huulipuikko, jääpuikko, jäätelöpuikko, kalapuikko, kudinpuikko, kuumepuikko, laapispuikko, liimapuikko, neulepuikko, peitepuikko, peräpuikko, pistepuikko, puhdistuspuikko, puikkohitsaus, pyöröpuikko, saslikkipuikko, suitsutuspuikko, sukkapuikko, syömäpuikko, tahtipuikko, tippukivipuikko, vanupuikko puikkoluu

Idiomit[muokkaa]

  • olla puikoissa — ohjata jotakin laitetta tai toimintaa
  • tarttua puikkoihin — alkaa ohjata jotakin laitetta tai toimintaa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puikko Kielitoimiston sanakirjassa