ruiskuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ruiskuta (74) (taivutus[luo])

  1. (nesteestä) suihkuta, sinkoutua

Verbi[muokkaa]

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ruiskuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ruiskuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ruiskuttaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrui̯skut̪ɑˣ/
  • tavutus: ruis‧ku‧ta

Aiheesta muualla[muokkaa]