riitin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

riitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä riittää

Substantiivi[muokkaa]

riitin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta riitti
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta riitti