riitti

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

riitti (5-C)

  1. tavaksi kiteytynyt proseduuri jotakin toistuvasti tehtäessä
  2. (uskonto) liturginen toimitus tai seremonia; palvontameno
  3. (uskonto) tunnustuskunnan tai oppisuunnan liturginen perinne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riitti riitit
genetiivi riitin riittien
partitiivi riittiä riittejä
akkusatiivi riitti;
riitin
riitit
sisäpaikallissijat
inessiivi riitissä riiteissä
elatiivi riitistä riiteistä
illatiivi riittiin riitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riitillä riiteillä
ablatiivi riitiltä riiteiltä
allatiivi riitille riiteille
muut sijamuodot
essiivi riittinä riitteinä
translatiivi riitiksi riiteiksi
abessiivi riitittä riiteittä
instruktiivi riitein
komitatiivi riitteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

siirtymäriitti

Verbi[muokkaa]

riitti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä riittää

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • riitti Kielitoimiston sanakirjassa
  • riitti Tieteen termipankissa