reputtaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]reputtaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- (arkikieltä) saada hylätty (jostakin kokeesta tai kurssista)
- Pirjo reputti saksan kielen kokeen.
- Missä on vika, jos kurssin reputtaa melkein 80 prosenttia tenttijöistä?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈreput̪ːɑːˣ/
- tavutus: re‧put‧taa
Etymologia
[muokkaa]samaa juurta kuin saada reput < ruotsin få repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus[2]
Käännökset
[muokkaa]1. reputtaa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: reputtaminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- reputtaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana reput.