reputtaa

Suomi

Verbi

reputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) saada hylätty (jostakin kokeesta tai kurssista)

   Pirjo reputti saksan kielen kokeen.

   Missä on vika, jos kurssin reputtaa melkein 80 prosenttia tenttijöistä?

Ääntäminen

• IPA: /ˈreput̪ːɑːˣ/
• tavutus: re‧put‧taa

Etymologia

samaa juurta kuin saada reput < ruotsin få repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus

Käännökset

1. reputtaa

englanti: flunk espanja: catear

ranska: coller viro: läbi kukkuma

Liittyvät sanat

• karsiutua
• repata
• reput

Johdokset

• substantiivit: reputtaminen

Aiheesta muualla

• reputtaa Kielitoimiston sanakirjassa