reput

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

reput (1-B) (monikollinen)

  1. (arkikieltä) hylkäys kokeessa
    saada/antaa reput

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈreput̪/, [ˈre̞put̪]
  • tavutus: re‧put

Etymologia[muokkaa]

< ruotsin repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • reput Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

reput

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta reppu

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.