reden

Hollanti

Substantiivi

reden m. (monikko redenen)

1. syy
2. pelastus

Substantiivi

reden m./f. (monikko redens)

1. suhde, suhdeluku

Verbi

reden (taivutus)

1. varustaa (laiva)

Verbi

reden

1. (taivutusmuoto) imperfektin monikkomuoto verbistä rijden

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	redest
ind. prees. y. 3. p.	redet
ind. imperf. y. 3. p.	redete
part. perf.	geredet
apuverbi	haben

reden

1. über (a) t. von (d) ~ puhua jstak

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Rede
• verbit: abreden, anreden, aufreden, ausreden, bereden, einreden, hinreden, mitreden, nachreden, überreden, unterreden, widerreden, weiterreden, zerreden, zureden

Aiheesta muualla

• reden Dudenissa (saksaksi)