räkyttää
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]räkyttää (53-C) (taivutus[luo])
- kiljahdella tiheään särjetyllä äänellä
- Tuolla taas naakat räkyttävät yöpaikkaa etsiessään.
- (puhekieltä) räksyttää
- Rakit räkyttivät tauotta iltamyöhään.
- (puhekieltä, kuvaannollisesti) marmattaa, nalkuttaa
- Mitä sä, ämmä, oikeen räkytät siinä – parempi, kun lähdet vetään vaan siitä ja äkkiä!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrækyt̪ːæː/
- tavutus: rä‧kyt‧tää
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: räkyttäminen, räkytys
Aiheesta muualla
[muokkaa]- räkyttää Kielitoimiston sanakirjassa