pursuilla

Suomi

Substantiivi

pursuilla

1. monikon adessiivimuoto sanasta pursu

Verbi

pursuilla (67) (taivutus[luo])

1. pursuta jatkuvasti tai toistuvasti
2. pursuta useammasta kuin yhdestä kohdasta

Ääntäminen

• IPA: [ˈpursuilːɑ]

Tavutus

• tavutus: pur‧suil‧la tai pur‧su‧il‧la

Etymologia

• frekventatiivimuoto verbeistä pursua ja pursuta

Käännökset

1. ja 2. pursuta jatkuvasti, toistuvasti tai useasta kohdasta

Ks. pursuta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pursuileminen

Aiheesta muualla

• pursuilla Kielitoimiston sanakirjassa