piipunperät

Suomi

Substantiivi

piipunperät

1. piippuun jäänyt tuhka ja palamaton tupakka

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːpunˌperæt̪/
• tavutus: pii‧pun‧pe‧rät

Etymologia

yhdyssana osista piippu (genetiivi) ja perä (monikko)

Aiheesta muualla

• piipunperät Kielitoimiston sanakirjassa