piippu

Suomi

Substantiivi

piippu (1-B) (monikko piiput)

1. väline, jolla voi käyttää tupakkaa, huumeita tai muita päihteitä polttamalla, jotta kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta

   polttaa piippua

2. rakennelma, jonka kautta savu poistuu

   katolla on piippu

   tehtaan piippu

3. tuliaseen osa, jonka kautta luoti ammutaan

   katsoa aseen piippuun

Käännökset

1. poltteluväline

englanti: pipe

ruotsi: pipa

2. rakennelma

englanti: chimney, smokestack

3. aseen osa

englanti: barrel

ruotsi: pipa

Liittyvät sanat

• hormi
• kaksipiippuinen
• korsteeni
• monipiippuinen
• -piippuinen
• savutorvi
• yksipiippuinen

Johdokset

• substantiivit: piipullinen
• verbit: piiputtaa

Yhdyssanat

haulipiippu, kiväärinpiippu, merenvahapiippu, oopiumipiippu, piippuhylly, piippuköynnös, piippumies, piippunysä, piipputupakka, piipunkoppa, piipunnysä, piipunperät, piipunperskat, piipunpesä, piipunpolttaja, piipunpuhdistin, piipunrassi, piipunvarsi, pyssynpiippu, rauhanpiippu, savupiippu, tiilipiippu, tykinpiippu, vesipiippu

Idiomit

• ajaa kuin käärmettä piippuun
• ajaa itsensä piippuun

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: piippu
• piippu Tieteen termipankissa