Siirry sisältöön

piippu

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Piippu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

piippu (1-B)

Piippu [1]
Piippu [2]
Piippu [3]
  1. väline, jolla voi käyttää tupakkaa, myös muita päihteitä polttamalla, jotta niiden sisältämät kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta elimistöön: tupakkapiippu
    polttaa piippua
  2. rakenne, jonka kautta savu poistuu tulipesästä ulos: savupiippu
    Katolla on piippu.
    tehtaan piippu
  3. tuliaseen osa: pitkulainen putki, joka osaltaan tarkentaa ammuksen suuntautumista aiottuun kohteeseensa
    katsoa aseen piippuun

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpiːpːu/
  • tavutus: piip‧pu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piippu piiput
genetiivi piipun piippujen
partitiivi piippua piippuja
akkusatiivi piippu;
piipun
piiput
sisäpaikallissijat
inessiivi piipussa piipuissa
elatiivi piipusta piipuista
illatiivi piippuun piippuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piipulla piipuilla
ablatiivi piipulta piipuilta
allatiivi piipulle piipuille
muut sijamuodot
essiivi piippuna piippuina
translatiivi piipuksi piipuiksi
abessiivi piiputta piipuitta
instruktiivi piipuin
komitatiivi piippuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piipu-
vahva vartalo piippu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

hormi, savutorvi

Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

aseenpiippu, haulipiippu, kiväärinpiippu, maissipiippu, merenvahapiippu, oopiumipiippu, piippuhylly, piippuköynnös, piippumies, piippunysä, piipputupakka, piipunkoppa, piipunnysä, piipunperskat, piipunperät, piipunpesä, piipunpolttaja, piipunpuhdistin, piipunrassi, piipunsupistin, piipunsuu, piipunvarsi, pislaipiippu, pyssynpiippu, rauhanpiippu, savupiippu, tiilipiippu, tupakkapiippu, tykinpiippu, urkupiippu, vesipiippu

Idiomit

[muokkaa]
  • ajaa kuin käärmettä piippuun
  1. tehdä sellaista, mikä on työlästä, vastenmielistä ja useasti myös mahdotonta saada tehdyksi; (etenkin politiikassa) ajaa, edistää jotakin asiaa hellittämättä huolimatta vastustuksesta tai lopputuloksen/hankkeen epäonnistumisen todennäköisyydestä
  • olla piipussa (olla piippu)
    1. olla (voimiensa suhteen) loppu, lopussa; olla piippu etenkin urheilusuorituksen jälkeen
  • ajaa itsensä piippuun
    1. joutua ylirasitustilaan, kokea loppuunpalaminen

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • piippu Kielitoimiston sanakirjassa
  • piippu Tieteen termipankissa
  • piippu Suomen etymologisessa sanakirjassa