Siirry sisältöön

penkka

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Joen penkka
Tien penkka

Substantiivi

[muokkaa]

penkka (9-A)

  1. luonnon muovaama tai kaivaen tehty törmä, penkere, reuna

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpeŋkːɑ/
  • tavutus: penk‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi penkka penkat
genetiivi penkan penkkojen
(penkkain)
partitiivi penkkaa penkkoja
akkusatiivi penkka;
penkan
penkat
sisäpaikallissijat
inessiivi penkassa penkoissa
elatiivi penkasta penkoista
illatiivi penkkaan penkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi penkalla penkoilla
ablatiivi penkalta penkoilta
allatiivi penkalle penkoille
muut sijamuodot
essiivi penkkana penkkoina
translatiivi penkaksi penkoiksi
abessiivi penkatta penkoitta
instruktiivi penkoin
komitatiivi penkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo penka-
vahva vartalo penkka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

joenpenkka, ojanpenkka

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • penkka Kielitoimiston sanakirjassa