orasa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
orasa
Lainaukset[muokkaa]
1935. Martti Haavio: Suomalaisen muinaisrunouden maailma, WSOY, 1935, s. 36
[kansanrunoudesta]
Läksi vuoren liepehelle,
kalliolle katsomahan;
siellä karjut tappelevat,
orasat tasan panevat;
kuola suusta kuohuavi,
vaahto kärsästä valuvi.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- orasa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa