obliegen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	obliegt
ind. imperf. y. 3. p.	oblag
part. perf.	oblegen
apuverbi	haben

obliegen

1. (ylätyyliä) (d) obliegen: olla jkn tehtävä, kuulua jklle

   Ihm obliegt die Sorge für die Familie.

   Huolenpito perheestä on hänen tehtävänsä.

Etymologia

ob- + liegen