obliegen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	obliegt
ind. imperf. y. 3. p.	oblag
part. perf.	oblegen
apuverbi	haben

obliegen

1. (ylätyyliä) (d) obliegen olla jkn tehtävä, kuulua jklle

   Ihm obliegt die Sorge für die Familie.

   Huolenpito perheestä on hänen tehtävänsä.

Etymologia

ob- + liegen