Siirry sisältöön

noto

Wikisanakirjasta
Katso myös: notó, notò, nōto

Espanja

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

noto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar

Italia

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

noto m., nota[luo] f. (monikko noti[luo] m., note[luo] f.)

  1. tunnettu

Verbi

[muokkaa]

noto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notare

Latina

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

notō (I) (akt. prees. inf. notāre,ind. perf. y. 1. p. notāvī, part. perf. notātus) (taivutus[luo])

  1. merkitä, pistää merkki jhk
  2. merkitä, tarkoittaa

Verbi

[muokkaa]

nōtō

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)
  3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)

Portugali

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

noto

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar