noto

Katso myös: notó, notò, nōto

Espanja

Verbi

noto

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar

Italia

Adjektiivi

noto m., nota[luo] f. (monikko noti[luo] m., note[luo] f.)

1. tunnettu

Verbi

noto

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notare

Latina

Verbi

notō (I) (akt. prees. inf. notāre,ind. perf. y. 1. p. notāvī, part. perf. notātus) (taivutus[luo])

1. merkitä, pistää merkki jhk
2. merkitä, tarkoittaa

Verbi

nōtō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta nōtus (joka on partisiipin perfekti sanasta nōscō)

Portugali

Verbi

noto

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä notar