narrata

Suomi

Verbi

narrata (73) (taivutus[luo])

1. puijata, johtaa harhaan, valehdella pienestä asiasta, "puhua puuta heinää"

   Isä narrasi, että oli leiponut piirakan itse, vaikka oikeasti se oli mummin tekemä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑrːɑt̪ɑˣ/
• tavutus: nar‧ra‧ta

Etymologia

ruotsin sanasta narra < saksan sanasta narren

Käännökset

1. puijata, johtaa harhaan, valehdella pienestä asiasta

ruotsi: narra

Liittyvät sanat

• huijata, juksata, vedättää
• narrata kalaa

Johdokset

• substantiivit: narraaminen
• verbit: narrailla

Sanueen sanat

• substantiivit: narri

Aiheesta muualla

• narrata Kielitoimiston sanakirjassa
• narrata Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 350, 938 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa