narra

Espanja

Verbi

narra

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrar

Italia

Verbi

narra

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare

Latina

Verbi

nārrā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä nārrō

Portugali

Verbi

narra

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrar

Ranska

Verbi

narra

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrer

Ruotsi

Verbi

narra (1)

1. narrata

Taivutus

Taivutus – narra
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	narrar	narras
imperfekti	narrade	narrades
supiini	narrat	narrats
imperatiivi	narra	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: narra
• passiivin infinitiivi: narras
• aktiivin part. prees: narrande [luo]
• passiivin part. prees: narrandes
• part. perf.: yl. narrad, n. narrat, määr./mon. narrade