mukiinmenevä

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

mukiinmenevä (10) (komparatiivi mukiinmenevämpi, superlatiivi mukiinmenevin) (taivutus)

  1. (arkikieltä) sopiva
  2. (arkikieltä) tyydyttävä

Etymologia[muokkaa]

Sanasta muka, vrt. mukava, mukailla.[1]

Nykysuomen etymologinen sanakirja selittää sanan olevan illatiivi sanavartalosta *muka- (vrt. mukana)[1]

Maunu Sinnemäen toimittaman Lentävien lauseiden sanakirjan[2] mukaan sanonta on peräisin Kalevalan morsiamen itkettämisrunosta:

Ei neiti minun näköinen
osaa orjana eleä,
muista ei mukihin mennä,
olla aina alla kynsin.[3]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004
  2. Lentävien lauseiden sanakirja. Maunu Sinnemäki (toim.). Keuruu: Otava 1989. ISBN 951-1-10962-6
  3. Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 22. runo, v. 211–213 (Verkkoversio).